Jumangega, että kivistää hammasta! Tai paremminkin paikkaa jossa viisaudenhammas ennen majaili. Ei voi käsittää, että alkaa oireilemaan kahden vuoden päästä poistosta!! Varmaankin jäänyt operaatiossa jokunen juuri tuonne sisään ja nyt alkoi sitten oirehtimaan hirmuisella säryllä ja turvotuksella. Niin fiksusti järjestetty tämä meidän kaupungin päivystävän hammaslääkärin vastaanotto, että aukioloajat on niinkin hulppeat kuin 8-14! Mitenköhän tämmöinen tavallinen duunari noihin aikoihin pääsee töistään yhtään mihinkään lähtemään?! Ja mitä sitten jos illalla äityy olo ihan saakutin pahaksi?! Odotellaan siis huomiseen aamuun, että pääsisi edes sille lekurille sitä aikaa varamaan.. Phuuh! Kenkuttaa!

Käytiin tosiaan hepun kanssa sunnuntaina Sinkkolassa katselemassa kesäteatterissa Viirua ja Pesosta kettujahdissa. :) Aivan huikeat näyttelijät ja puitteet! Tykästyttiin molemmat erityisesti Viiruun, joka oli ihan piirulleen sellainen millaiseksi kyseisen katin oli aina kirjoja lukiessakin kuvitellut. Väliajalla istuttiin nurmikolla, syötiin parhaita kanelipullia ja juotiin keltaista jaffaa sellaisesta vanhanaikaisesta lasipullosta! Ihan parhautta! Lupasin jo viedä kummitytönkin katsomaan sitä esitystä. Ihan vaan sillä, että pääsisin itse uudestaan. ;)

Maanantaina nähtiin Lunaran ja Nanten kera. Pienoinen piknik pystytettiin puistoon ja puitiin päivän polttavat aiheet. Hmm, keskustelua kumppaneista ja heidän kummallisista oikuista, lähinnä. Tuumittiin vähän tulevaisuuttakin, mutta ihan varovaisesti vain. Lenseän leppoisa tunnelma oli ja muistui taas mieleen kuinka merkityksellisiä ja tärkeitä ovat tyttäret. Riennettiin hepun kanssa illalla uimaan Vehkalahteen. Heppu suoraan juoksemasta ja minä toista reittiä tassutellen. Uinnin jälkeen tulikin sopivan raukea ja vilpoisa olo. Niin hyvä olo, että voisi tässä tormistautua ja ottaa ihan tavaksi käydä helteisinä iltoina uimassa.

Loppuviikko on niin työntäyteinen, että päivät tuntuvat lipuvan ohitse ihan huomaamatta. Milloin minä olen töissä, milloin heppu. Jokin rassaa hermoja ja pistää polkemaan jalkaa lattiaan vaan kun ei osaa paikantaa, jotta mikä. Kai se on se, kun kalenterissa on liikaa niitä työpäiviä ja liian vähän vapaapäiviä. Vaan ehtiihän tässä, kun on koko elämä aikaa. :)