Nonnih, blogit luotu ja tyttäret koukutettu. Pian istuskellaan kahdeksan tuntisia päiviä ruutua tuijottaen ja menetetään mielenkiinto ympärillä olevaan. ;)

Viikko on ollut nopea, minä hidas. Alinomaan töissä tahi unistelemassa peitteissä. Kevätväsymyksen kourissa anelin heppua kiiruhtamaan apoteekkiin ja ostamaan hyllystä löytyvät avut virkistykseen. Vitamiinia, rautaa ja kalkkia höystettynä c-vitamiinilla. Kai sen noilla pitäisi kaikota.. Psykologinen vaikutus noilla kaiketi on jos ei muuta.

Ruokaremontti aloitettiin tuhannen kerran tämän viikon alussa. Heppu kisaa viikonloppuna ja viime aikoina kaupasta on lähtenyt mukaan liiaksi herkkua ja hyvää. Meikäläisen peppu senkun levenee ja olo sitä mukaa pahenee. Heppu vannotti ostamaan kaupasta paljon vihreää ja värikästä. Salaattia nassuun siis. Torstaiksi suunniteltiin kalaisaa päivää. Minä onneton töistä tultuani vilkaisin jääkaappiin ja siellähän se lepäsi, kokonainen kala, siika, mikälie. Heppu nohevana oli käynyt lähikaupassa ja joutunut mainoksen uhriksi. Savustettu siika silmäili lasittunein silmin jääkaapin kelmeässä valossa aina kun sinne kurkisti. Tovin jouduin kurkistelemaan ennenkuin uskoin todeksi. Vaan eipä sitä sitten auttanut muuta kuin tarttua härkää sarvista, tässä tapauksessa, kalaa kiduksista. Juu, ei ollut meikäläisen heiniä kalan perkaus, ruotojen nyppiminen. Silmät sentään siirsin ensimmäisenä tuijottamasta roskakorin puolelle. Inha kokemus eikä hepun tarvinne kaloja jatkossa ostella. Aina se vain osaa yllättää.

Perjantaina vei juna hepun Pohjanmaalle. Neljän päivän ero tuntuu karmivalta. Ennakkoon ehdin jo hepun olkapäätä vasten itkeä ikävää, muristella jo vähän mustissa sukissakin. Aioin olla aikaansaapa, puuhata yhtä sun toista, ehtiä sinne sun tänne. Lähinnä olen tuijottanut ulos ikkunoista, istunut sohvalla ja katsellut taivaanrantaan. Että se siitä puuhakkuudesta ja tomerasta tontusta. Edes nukkuminen ei luonnistu ilman unikaveria. Valmistauduin yöhön kuitenkin aika mittavasti verhoutumalla hepulta tuoksuvaan t-paitaan sekä viiruisiin unihousuihin. Heräilin yöllä noin kuusitoista kertaa ja katselin jatkuvasti kellonaikaa puhelimen näytöllä. Ei ole ihmisen hyvä yksin.

Aamusta tomerana reippailin kaupunkiin. Istui mies kivellä keskellä jokea, kuvasi lokkien liidot ja kuunteli kirskuvat kutsuhuudot. Tuli sellainen tunne, että kesä on täällä. Kadut pölyää kesää ja kohta tuoksuu auringolta. Ensimmäinen kesä hepun kanssa kaksin. Ensimmäiset leskenlehdet, varpaat paljaat nurmikolla ja iltaisin istutaan keinussa. Ikäväkin muutti muotoaan, muuttui suloiseksi ja ihanaksi.
Tyttäret saapuivat kotikoloomme päivällä. Istuttiin tovi, puhuttiin päähänpälkähtäviä ja pohdittiin Nanten juutalaisjuuria. :) Hyviä hetkiä.
Iltapäivällä siskon kera Hukanhaudalle vanhempien luo. Juotiin teetä ja murusteltiin pipareita pitkin äidin sohvia. Onnin kanssa sentään sain aikaiseksi pelata hetkisen pleikkarilla. Onneton olin ralliauton ratissa ja hävisinkin jotakuinkin kierroksen verran. Joku roti sentään, nelivuotias päihittää meikäläisen mennentullen.

Äsken soitti heppu. Kertoi bänditreeneistä, apulantasäkeistä ja huomisesta kisasta. Enkä edes itkenyt, en. Saapuu sentään jo maanantaina kainaloimaan kanssani. :)
Hyvien hetkien päivä.