Piti sitten hankkia tieten tahtoen krapula täks päiväks :( Jaa miks? Sen kun tietäis. Tyhymä olo. Enhän mie sinällään mittään tehny että pitäis morkkista olla, mut se sellainen yleinen 'oliko pakko' -olo. Kotona vaan oltiin, katottiin Lostin viimeiset jaksot toisesta tuotantokaudesta ja jotenki vaan, lipsahti.

Tai no, ehkä se morkkis kuitenkin johtuu siitä, että siinä sitten Puoliskon kanssa tuli riitaa jne. Sit meni loppuyö enemmän ja vähemmän itkua tihrustellen. Ja tänään on silmät sit ollu niiiin turvoksissa :/

Sen takiahan sitä riitaa sihneessä tulee, kun tulee helpommin puolin ja toisin avattua tuota sanaista arkkua. Sen merkki, että puhuttavaa olisi. Nyt tänään on ollu ihan kiva päivä (loppujen lopuksi), vietetty yhdessä krappapäivää sohvalla leffaa katsellen toisen kainalossa. Päätettiin, että lähitulevaisuudessa pidetään perustavanlaatuinen palaveri tästä 'meistä'. Sen aika on viimeistään nyt. Kunhan molemmat ollaan pirteempiä ja mie en oo koko ajan itkuun purskahtamaisillani (oho, tulipa sana!) niin sitten. Nyt sitä ei vaan pidä enää siirtää... Mut kyllä mie tuon pöppänän kanssa haluun olla. Ei siitä pääse mihinkään, vaikka kuinka välillä tuntuu että nyt riittää. Mistä ihmeestä se johtuu, että nykyisin tuntuu tuo puhuminen olevan vaikeampaa kuin joskus pari vuotta sitten? Sille on ehdottomasti tehtävä jotain. Ei mikään parisuhde hoitamatta pysy hengissä. Aloitetaan menemällä yhdessä sinne leffaan ensi viikolla. Sekin on jotain, kun ei pitkään aikaan olla tehty yhdessä oikeestaan mitään tuollaista.

Tuli tänään yks ilouutinenkin: ne siellä Kelalla nyt uskoivat, ettei miulla oo niitä palkkatuloja huhtikuun alusta lähtien ollu ja nostivat asumistukea. Hyvä homma.

Se sivupohjan vaihtaminenkin ois kiva juttu jossain vaiheessa kunhan päätetään mikä otetaan :)